Tätä blogia ei enää päivitetä, vaan uutiset sekä pienemmät turinat löytyvät jatkossa osoitteesta:

http://glamdringsnews.blogspot.com/

Kylläpä tämä aika rientää ja päivitykset ovat luvattoman harvassa!

Mutta pikkutrio täytti perjantaina jo 6 viikkoa ja aikamoisia menijöitä on koko porukka. Ruoka maistuu hyvin, äippä-Veera käy tosin myös ahkerasti maitobaarista hömpsyjä pienille tarjoilemassa. Isot koirat leikittävät pentuja ja opettavat koiranelon taitoja hienosti. Nita on saanut leikkitädin roolin ja Abby-mummo puolestaan pitää pienet rouvan kurissa ja nuhteessa. Tosin on Abbykin saatu kiinni leikittämisestä (se ei kyllä myönnä... ;) )

Pennut on nyt myös rekisteröity Kennelliittoon. Tunnistusmerkinnät haetaan ensi viikolla, jonka jälkeen saadaan sitten rekkarit. Lopulliset nimet ovat pojilla: G. Bono Baldomero, josta taitaa jäädä Bono ja G. Bilbo Baldewin "Nöpö". Tytön nimeksi tuli G. Bonnie Belenos "Bonni".

Pojat lähtevät perin viikon päästä uusiin koteihinsa Tampereelle ja Janakkalaan. Tyttö puolestaan on vielä kysymysmerkki... Kotiin tekisi neiti kovasti mieli jättää, mutta joku epätoivoinen järjenääni yrittää vihjailla, että sijoitus olisi parempi vaihtoehto. Mietitään rauhassa! Tietty jos aktiivikoti, missä näyttelytkin kiinnostavat löytyy, niin saattaa tyttö muuttaa ;)

Näyttelyrintamalla käytiin eilen Nitan ja Abbyn kanssa Mikkelin ryhmänäyttelyssä. Menestys oli vallan mukava: Nita voitti rodun ja sijoittui vielä ryhmässä kolmanneksi. Abby oli rotunsa paras veteraani ja vielä näyttelyn kolmanneksi kaunein mummokoira :)  Tuomarina rodussa ja ryhmässä oli Päivi Eerola ja veteraaneissa Jaana Hartus.

Abby is back! Jonkun verran muoria tullaan kehässä näkemään, mutta mikään joka näyttelyn veteraaniluuta siitä ei tule ;)

No ei nyt sentään, mutta nuo "lempinimet" tuli mieleen porukkaa katsellessa. Bongo on lauman pullero! Eli painot on lähtenyt kaikilla hyvin nousuun. Pikkutyttökin lisää lukemia hieman takkuisen laun jälkeen, hyvä niin!

Nyt mietinnässä on trion viralliset nimet, jatketaan suht entisellä teemalla ja B-kirjaimella. Katsotaan mitä saan aikaiseksi...

Meidän elo on lähinnä syömistä ja nukkumista ja me aletaan olla aika hyviä molemmissa

Äitin tassujen suojissa on turvallista

Tämä ilmoitus olisi tietysti pitänyt laittaa jo aikapäivää sitten, ovathan pienokaiset jo kolmatta päivää vanhoja... Mutta tässä on ollut kaikkea muuta, siksi vasta nyt

Eli perjantain ja lauantain välisenä yönä syntyi kaksi punaista poikaa ja yksi punainen tyttö. Kaksi viimeisenä syntynyttä poikaa tulivat valitettavasti enkelipentuina, eikä niitä saanut elvytettyä elon syrjään kiinni.

Kolmikko jatkaa eloaan. Pojat lisäävät painoaan hyvin, pieni tyttö vähän hidastelee. Mutta neiti on pippurinen ja pirteä, joten eiköhän pienellä lisäavulla saada sekin kunnon kasvuun!

Tässäpä me, päivät kuluu syödessä ja nukkuessa...

Saa nähdä, onko meillä viikon päästä pieniä pentuja tuhisemassa pentulaatikossa... Tänään vuorokausia kasassa Veeralla 55. Vielä ei ole vauhti hiipunut, vaan äitikoira painaa pitkin pihaa Nitan kanssa ja lenkeilläkin keikkuu innolla mukana. Olemme käyneet kävelyillä jäällä, siellä ei onneksi enää riehaannu muiden vauhtiin, vaan tassuttelee nätisti lähistöllä.

Aitaan tosin joutui tekemään uusia virityksiä, kun äitikoira tykkäsi hypellä yli naapurien elämää katselemaan... Mutta ähäkutti, enää ei pääsekään!

Tässä massukuvat torstailta:

Täytyy kyllä todeta olevansa hyvin iloinen omistaessaan ja saadessaan lainata näin tervepäisiä koiria. Veera on sekä minulle että omalle laumalleni täysin vieras narttu, mutta niin se vain solahti osaksi laumaa ilman mitään kyräilyjä tai kärhämiä. Toki pidän tätä vähän itsestäänselvyytenä niäden koirien kohdalla, mutta ei taida kaikissa laumoissa onnistua?

Pitkään täällä onkin ollut hiljaista, mutta koska kyseessä alunperinkin oli PENTUblogi, jatkamme nyt sen aiheen parissa

Eli meille on tulossa ihania pieniä tuhisijoita, kiitokset tästä mahdollisuudesta kuuluu Annelille, joka luovutti Veeran "lainaan" pentuetta varten. Isäksi valikoitui nuori amerikkalainen hurmuri Bruno, ei pelkästään ulkomuotonsa, vaan ennenkaikkea terveytensä ja upean luonteensa vuoksi. Toiveena onkin saada ihanaluonteisia, terveitä pentuja, joista on iloa tuleville omistajilleen.

Veera saapui meille totuttelemaan viime sunnuntaina ja yhteiselo omien tyttöjen kanssa on sujunut paremmin kuin hyvin. Sopu säilyy tilanteessa kuin tilanteessa. Toki varmuuden vuoksi minun poissaollessani tytöt ovat erillään, koskaan kun ei voi 100% tietää.

Nyt Veera keskittyy vielä vähän aikaa massun kasvatteluun!

Eilen illalla oli jo sellainen olo, että jätän Hyvinkään näyttelyn väliin. Flunssa pukkaa päälle ja pois ja väsy oli melkoinen. Aamullakin vielä jahkailin, mennäkö vaiko ei, mutta kyllähän se auton nokka sitten tuli tielle ohjastettua.

Kuvittelin päivästä tulevan todellä kylmän, ja vaatetus oli sen mukainen. Heti paikalle saavuttuani huomasin koodin olleen täysin väärä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmin ku mikä. Mikä syksy tää tämmönen on? Mutta parempi näin  

No, mukana oli siis Nita ja pitkästä aikaa pääsin itse neitiä esittämään, muutamissa aiemmissa on tehty minuutintarkkaa työtä aikataulujen suhteen ja dreeverit ja corgit tasan päällekkäin. Onneksi aina on Nitalle löytynyt taitava esittäjä narun päähän, itse olen vienyt dreeverit. Mutta siis takaisin Hyvinkäälle. Pemuja oli ilmoittautunut 12 ja tuomarina toimi Jaana Hartus. Tykkäsin tuomarin linjasta jo cardeissa, sopivan tiukka eikä mikään erimaatti. Nitunen otti jälleen ilon irti kehässä olosta ja energisen kuplivalla esiintymisellä hurmasi niin tuomarin kuin muutaman kehän laidalla seuranneenkin. Kunnon corgipoweria, eikä tallustelua! Tuloksena Nitusen ensimmäinen ROP ja lisukkeena serti!!

Nitan arvostelu: erinomaista tyyppiä oleva linjakas tasapainoisesti rakentunut nuori narttu. Erittäin hyäv ilmeikäs pää. Tyylikäs kaula, erinomainen eturinta. Tasapainoiset kulmaukset, tehokkaat sivuliikkeet. Karva ei parhaimmillaan.

Mutta siinähän sitten olikin ongelma, en ollut laskenut Nitan ROPpia suunnitelmiin ja Nälkäpäivän tulosraportin koonti odotteli tekijäänsä Kouvolassa klo 16. Ja ryhmäkehät alkoivat klo 16. Kääk! Yritin etsiskellä lähiseutujen koiraväkeä, mutta koska ketään en bongannut, joudin ilmoittamaan Nitusen poisjäännistä ryhmäkehiin. Harmitti vietävästi! Noh, toivossa voimme elää, ettei tuo ollut Ntusen viimeinen roppi? Täytyy myöntää, että itse ainakin tykkään tuosta ipanasta koko ajan enemmän mitä vanhemmaksi se tulee. Kaunis ulkomuoto on hieno asia, mutta eniten tykkään neidin sähäkästä luonteesta ja räiskyvästä temperamentista  Me likes!

Blogi on ollut vähän kohmeessa, mutta yritän taas tänne jotain kirjoitella. Kesän näyttelyt taidan kuitata kuvilla ja pienillä tulosraposteilla jahka saan aikaiseksi

Viikonloppu sujui näyttelytouhuissa. Lauantaiaamuna fiilis oli kyllä sellainen, ettei millään olisi viitsinyt lähtä ajelemaan kohti Helsinkiä, varsinkin kun ulkona oli kylmää ja märkää... Mutta minkäs teet, ylös, ulos, Nita autoon ja nokka kohti Vinttikoirakeskusta!

Mukavaahan siellä sitten taas oli ja millä lie diilillä näyttelytoimikunta onnistui ajamaan pilvet pois, aurinko paistoi koko päivän. Tarvinneeko edes mainita, että allekirjoittanut poltti jälleen osia itsestään? Nyt vuorossa niska ja kaula... Että näin!

Mutta asiaan... Hieman jännitti, miten Nita kehässä käyttäytyy ja täytyy myöntää, että olen neidistä todella ylpeä. Likka esiintyi hienosti ja sijoittui vielä isossa nuorten luokassa toiseksi hienolla arvostelulla! Kuulemma yksi pieni loikkayritys mahtui kehäkierroksiin, mutta matka Lappeenrannan volteista on huikea :) Hyvä Nitunen!

Päivä sujui leppoisasti koiria katsellen ja tuttujen kanssa poristen, kyllähän se vaan niin on, ettei erkkaria voi missata! Muutaman muunkin koiran kanssa pääsin kehään, ikimuistettavan kokemuksen tarjoili ihana nuoriherra Ike, jolla iski suuri kaipuu äipän luo :D Jotenkin saimme aikaiseksi kummia naurunpyrskähdyksiä kehän laidalla ja outoja sirkuskoira-kommentteja... Ei ymmärrä ;)

Ehdimme kuvata Nitusta enemmänkin ja tässä hän on

Ja tässä... kuvasta välittyy neidin luonne, iloinen ja aina valpas!

Sunnuntaina vuorossa Kotka

Kotkassa minulla ei ollut omia koiria, koska unohdin ilmoittaa... Joten lähdin Terhille seuraksi ja esittämään Kukka the kettuterroristia. Kehä sujui mallikkaasti ja Kukka oli jälleen VSP kera sertin. ROPin vei velipoika, joten päivästä tuli pitkä.

Sain myös kunnian ohjastaa kehässä kahta pembroke ja yhtä cardigan corgia. Joku kirous iski päälle, kaikki olivat kolmansia luokissaan, ERInomaisilla totta kai.

Kotkassakin paistoi aurinko, mutta edellisen päivän vahingosta viisastuneena, en onnistunut polttamaan mitään :)

Jouduimme tosin pienen telttaepisodin pyörteisiin heti paikalle tullessamme. Innokkaiden järkkäreiden mielestä telttamme oli liian lähellä viereisiä ja se piti siirtää. Ok, homma selvä, mutta asian voinee kai ilmaista asiallisesti ja ilman huutamista? No, huumorilla selvittiin siitäkin, teltta siirtyi, eikä edes jyrätyksi joutunut pieni terrieri ollut moksiskaan. Onneksi se sattui olemaan tuttujen kanssa liikenteessä. Olisihan se ollut kovin noloa löytää täysin vieras koira ja ihmiset kaapattuna telttaansa järkkäreiden toimesta  Turhahan se on tarkastaa, sattuiko teltan paikalla jo olemaan joku? Asiat hoituu monella tapaa, mutta suositeltava tapa voisi olla se asiallinen...

Hauska päivä, onnittelut Terhille koirien hienosta menestyksestä, pikkuterroristeillä menee kovaa!