Tasan yhdeksän vuotta sitten syntyi pieni ja ponteva dreeveripoika Kaavilla! Siitä joitakin viikkoja myöhemmin menimme ihan vaan "katsomaan" pieniä ajurinalkuja, mutta eihän se katsomiseksi jäänyt, kun tuo pieni iski suoraan sydämeen ja muutti meille asumaan 7-viikkoisena paaperona.

Siitä alkoi koirallinen elämä, joka on sittemmin vienyt kokonaan mukanaan. Retu Reeverin kanssa on koettu paljon ja opittu sitäkin enemmän koiran sielunelämästä. Välillä opit ovat tulleet kantapään kautta, mutta kuitenkin... Virheitä matkan varrelle mahtuu, mutta onneksi on pojan pää sen verran kunnossa, että niistäkin on selvitty!

Retua valitessamme kasvattaja Päivi toivoi, että tämä pentu täytyy viedä myös näyttelyihin... Niin lupasin tehdä ja sanani pidin, aika monta näyttelyä ja huippuhetkeä taipaleelle on osunut ;) Aika nappipaketti osui kohdalle! Vielä jatketaan, Retun ehdoilla: ei yli yön meneviä reissuja, vaan päiväseltään käytyjä, eikä liian pitkän matkan takana. Retu ei tykkää reissata, vaan omaan tuoliin pitää päästä nukkumaan  ;)

Ikä Retussa näkyy lähinnä charmanttina harmaantumisena. Muutoin on poika vetreässä kunnossa ja käytös väliin pentumaisen leikkisää. Ainahan Retu on ollut vähän jäyhä äijä, ei mikään kansojen kosiskelija, eikä ole sitä vieläkään... Äijä ei rapsutuksia juuri kerjää, mutta jos oikein joku ihminen kolahtaa, niin Retukin lämpenee ;) Eräs ystäväni kerran totesi, että jos  kärsii huonosta itsetunnosta, Retun kohtaaminen musertaa sen täysin... No, osaahan se nollata tapaamansa ihmiset täydellisellä "sori, ei kiinnosta" -katseellaan!

Onnea meidän lauman vanhimmalle ja ehdottomasti viisaimmalle koiralle! Olkoon yhteisiä vuosia vielä monta edessä!