Viikonloppu sujui näyttelytouhuissa. Lauantaiaamuna fiilis oli kyllä sellainen, ettei millään olisi viitsinyt lähtä ajelemaan kohti Helsinkiä, varsinkin kun ulkona oli kylmää ja märkää... Mutta minkäs teet, ylös, ulos, Nita autoon ja nokka kohti Vinttikoirakeskusta!

Mukavaahan siellä sitten taas oli ja millä lie diilillä näyttelytoimikunta onnistui ajamaan pilvet pois, aurinko paistoi koko päivän. Tarvinneeko edes mainita, että allekirjoittanut poltti jälleen osia itsestään? Nyt vuorossa niska ja kaula... Että näin!

Mutta asiaan... Hieman jännitti, miten Nita kehässä käyttäytyy ja täytyy myöntää, että olen neidistä todella ylpeä. Likka esiintyi hienosti ja sijoittui vielä isossa nuorten luokassa toiseksi hienolla arvostelulla! Kuulemma yksi pieni loikkayritys mahtui kehäkierroksiin, mutta matka Lappeenrannan volteista on huikea :) Hyvä Nitunen!

 

Päivä sujui leppoisasti koiria katsellen ja tuttujen kanssa poristen, kyllähän se vaan niin on, ettei erkkaria voi missata! Muutaman muunkin koiran kanssa pääsin kehään, ikimuistettavan kokemuksen tarjoili ihana nuoriherra Ike, jolla iski suuri kaipuu äipän luo :D Jotenkin saimme aikaiseksi kummia naurunpyrskähdyksiä kehän laidalla ja outoja sirkuskoira-kommentteja... Ei ymmärrä ;)

Ehdimme kuvata Nitusta enemmänkin ja tässä hän on

Ja tässä... kuvasta välittyy neidin luonne, iloinen ja aina valpas!

Sunnuntaina vuorossa Kotka

Kotkassa minulla ei ollut omia koiria, koska unohdin ilmoittaa... Joten lähdin Terhille seuraksi ja esittämään Kukka the kettuterroristia. Kehä sujui mallikkaasti ja Kukka oli jälleen VSP kera sertin. ROPin vei velipoika, joten päivästä tuli pitkä.

Sain myös kunnian ohjastaa kehässä kahta pembroke ja yhtä cardigan corgia. Joku kirous iski päälle, kaikki olivat kolmansia luokissaan, ERInomaisilla totta kai.

Kotkassakin paistoi aurinko, mutta edellisen päivän vahingosta viisastuneena, en onnistunut polttamaan mitään :)

Jouduimme tosin pienen telttaepisodin pyörteisiin heti paikalle tullessamme. Innokkaiden järkkäreiden mielestä telttamme oli liian lähellä viereisiä ja se piti siirtää. Ok, homma selvä, mutta asian voinee kai ilmaista asiallisesti ja ilman huutamista? No, huumorilla selvittiin siitäkin, teltta siirtyi, eikä edes jyrätyksi joutunut pieni terrieri ollut moksiskaan. Onneksi se sattui olemaan tuttujen kanssa liikenteessä. Olisihan se ollut kovin noloa löytää täysin vieras koira ja ihmiset kaapattuna telttaansa järkkäreiden toimesta  Turhahan se on tarkastaa, sattuiko teltan paikalla jo olemaan joku? Asiat hoituu monella tapaa, mutta suositeltava tapa voisi olla se asiallinen...

Hauska päivä, onnittelut Terhille koirien hienosta menestyksestä, pikkuterroristeillä menee kovaa!